Vanhan hevosen ratsastus

Syksyllä Ypäjän koulunkäynnissä alkoi näyttää siltä että Hoppusen kanssa emme pysty kouluratsastusnäyttöjä työstämään ja tarvittiin vähän vähemmän kuumenevaa hevosta treeneihin. Silloin etsinnöissä löytyi Mummo, nyt 22v. Mummolla on jo kolme varsaa tehtynä ja ollut useamman vuoden vähemmällä käytöllä. Mutta koeratsastuksella tykästyin heti. Riskejä oli että olisiko Mummo jo liian kankea ja olisiko hänellä enää mielenkiintoa tehdä hommia.

Alkuun tulikin ongelmia, tammalla paljastui kohtutulehdus johtuen edellisen kesän luomisesta. Kohtua huuhdeltiin ja lääkittiin ja nyt ollaan täysin terveitä. Alkukuukausina oli myös toinen takajalka jäykempi mutta sekin parantui säännöllisellä liikutuksella. Loppuvuodesta saatiin tehtyä koulua varten hyväksytty A:1-rata ja viime kuussa läpäistiin välikokeet. Ihana Mummo <3

Vanhalla hevosella on tärkeää säännöllinen liikunta. Liikunnan pitää olla vaihtelevaa, liikaa ei voi kentällä pyöriä. Mummolla osa liikunnasta hoituu tunneilla toimimisessa ja siitä hän tykkääkin kun saa tehdä kevyesti töitä kaverien kanssa. Mummo on vaihdettu myös isoon, kahden karsinan kokoiseen, karsinaan jossa sen on tilaa hyvin liikkua myös öisin. Tarhaus on tärkeää, ulkona mahdollisimman paljon parin kivan kaverin kanssa. Tarha on metsätarha jossa joutuu vähän nostelemaan koipiaan. Ruokinta on tärkeää, jotta pysyy mieli reippaana ja kyljet hyvässä lihassa. Mummon ruokavalioon päivässä kuuluu heinää niin paljon kuin syö, kauraa 6 ltr, melassia, speedpoweria (ravihevosten kilparehu) ja kivennäistä. Lisäksi suolaa ja etenkin kovempien rasitusten jälkeen B-vitamiinilisä. Lisäksi on muistettava hyvä loimitus vanhalla, ettei pääse lihakset kylmenemään ja jäykistymään.

Kaikki tallilla rakastavat Mummoa. Se on tätiratsastajan unelmaratsu tunneilla ja sillä voi mennä ihan pienetkin. Mummo on pörheellä mielellä, olen jopa onnistunut karkuuttamaan sen pari kertaa tarhasta tuodessa. Ja näistä yksi kerta Ypäjällä, noloa...

Hopponen Ypäjän kouluviikolla

Tämä viikko oli taas koulujakso Ypäjällä. Minulla oli seitsämän tenttiä joissa mukana kouluratsastuksen välikokeen uusintayritys. Ja kaikki tentit meni läpi, myös tuo vihuliainen koulurata. Siihen olikin panostettu sen verran että selkä jumissa tuntikausien jalustimitta istunnan treenaamisesta... Mummo ei ollut radalla parhaimmillaan mutta kiitosta tuli hevosestakin, liikkuu todella paljon paremmin kuin loppusyksyllä tullessaan. On tasapainoisempi, tahdikkaampi ja suorempi. Minulla meinasi radalla epätoivo iskeä kun huomasin ettei hevonen ole helpoimmillaan. Mutta saatiin aikaiseksi tasainen suoritus ja istunta oli mennyt kuulemma huisisti eteenpäin. Vaikkakin siinä vielä paljon töitä on ja varmaankin se on juurikin sellainen loputon työsarka. Nyt olisi sitten koulupuolella "enää" loppukokeet, kaksi he A-rataa toinen nivelillä ja toinen kangilla. Keskiviikkona jatkettiin estepuolella. Minä ja Hoppunen ei oltu hypätty kertaakaan viime jakson jälkeen kouluratsastuksen harjoittelun vuoksi. Alkuun olikin taas säätämistä etäisyyksien ja rytmin kanssa. Mutta hevonen hyppäsi hyvin ja oli mukava, ratsastajakin suoritti ihan ok. Käytiin loppukokeen rataa läpi osissa. Meille vaikein osa on radan pienimmät esteet, kaksi pystyä kaarevalla uralla. Ensin ne tullaan neljän askeleen välillä ja myöhemmin kolmella toisesta suunnasta. Ja itselleni vaikein on ravilähestymisellä tuleva puomi-ristikko-okseri105 jota pitää lähestyä pienessä ravissa mutta polkasta ristikolta sitten isoon hyppyyn. Suhteutetut välit, trippeli, vesi, vinoon hypyt, kapea este, kolmoissarja ja uusintaratsastusta näytettäessä oleva tiukka käännös menivät kohtuullisesti. Torstaina estetunti aloitettiin heittämällä jalustimet kaulalle. Minä hetken vinguin että ootkos ope ihan varma nyt. Olen Herran kanssa viime aikoina paljon ratsastanut sileällä ilman jalustimia mutta en ikinä niin että paikalla olisi muita hevosia, saatikka hypännyt. Ensin ympyrällä kavalettia. Seuraavassa tehtävässä suhteutettu pysty-pysty linja jonka jälkeen kaksi pystyä kaarevalla jonka jälkeen uudestaan heti suhteutetulle. Juu ja tunnen jo reisissä tuon treenin tuloksen... Tämän "lämmittelyn" jälkeen hypättiin vielä koko loppukoerata jokainen läpi. Tulihan siihen virheitäkin mutta ihan hyvä tunne on loppukoetta ajatellen. Tämän jakson päällimmäisenä jäi fiilis että ne meinaavat tuolla Ypäjällä tosissaan opettaa mut oikeasti ratsastamaan :)

Nuoren hevosen ratsastus

Höpötetääs vähän nuoren hevosen ratsastuksesta. Lähinnä nuoren suomenhevosen 3-5v koska niitä on satulani alle siunaantunut elämän aikana sen verran monta että kehtaan asiasta jotain mieltä olla.

Nuoret hevoset kehittyvät eri tahtia ja yksilölläkin eri osa-alueet kehittyvät eri tahtia. Jos hevosen laatua haluaa arvioida niin pitää huomioida se että joku osa-alue voi olla ihan laadukas vaikka se on vielä keskeneräinen. Suomenhevosilla on ihastuttavasti kehittynyt laatuarvostelusysteemi nuorille. Tulee paremmin välitavoitteita nuoren matkalle ja omistaja pystyy helposti jaksottamaan työskentelyjä nuoren kanssa.

Työskentelyjaksot Varsasta ratsuksi on pitkä matka ja vuosien työ. Kaikki alkaa jo peruskäsittelystä varsana ja suomenhevosella mielestäni varsinainen koulutus ajo-opetuksella. Miksikö ratsun pitäisi osata vetää kärryjä? Siksi että sillä pystyy ajamaan peruskuntoa jo 2-3vuotiaana jota ei ratsain voi tehdä. Ja siksi että sillä olisi aikuisenakin tämä ihana vaihtelumahdollisuus treeniin. Ja vielä siksi että ajo-opetetun hevosen totutus satulaan on tuhat kertaa helpompaa kuin vastaavan jota ei ole opetettu ajoon. Nuoren ratsuhevosen treeniä olen aina tehnyt jaksottain. Välillä tehdään enemmän töitä ja sitten asiat voidaan jättää muhimaan pidemmäksikin lomaksi. Vaikka kolmivuotiaalla työskentelyä useampi päivä peräkkäin ja sitten vapaata viikkokin helposti. Tai työskentelyä pari kuukautta ja lomaa kuukausi. Yksittäisten harjoitusten kestot alkavat lyhyistä 15-20 min kestoista ja 4v jaksaa jo 30-45min. Ajaen 3-4 vuotiaalla pystyy jo menemään yli 10km:n lenkkejä mutta ratsain pysytään lyhyemmissä harjoituksissa. Varsa ei saa ikinä väsyä!

Mieli virkeänä On tärkeää että nuoren hevosen elämä on hauskaa, se saa paljon ulkoilua ja ruokinta on oikeaa. Parhaimmillaan tarhakaverit ovat samanikäisiä tai vaihtoehtoisesti vanhempia leikkisiä, pitäisi löytyä joku jonka kanssa kiskoa toisiaan riimusta. Siinä pitää olla sen verran silmää että mikä on leikkimistä ja mikä kiusaamista, tarhakaverina ei saa olla vanhempaa hevosta joka nuorta jahtaa ja alistaa. Eikä tietty potkivia kavereita, vammoja ei haluta. Yksintarhausta en suosittelisi nuorelle missään nimessä, orille tietty tilanteen vaatiessa. Ulkoilualue olisi parhaimmillaan vaihtelevamaastoinen, nuoren on ihan hyvä oppia nostelemaan jalkojaan. Puolipäivätarhaus ei mielestäni nuorelle ole riittävä, pihalla saisi olla aamuvarhaisesta yömyöhään ja kesällä yötä päivää. Pihatto on loistava vaihtoehto. Treenien pitää olla myös sellaisia että varsan on ilo lähteä töihin, tarpeeksi vaihtelevia. Tosin sitä ajatusta pyrin myös säilyttämään vanhemmillakin hevosilla. Treeniin voi sisältyä vuoroin ajoa, juoksutusta ja välillä irtohypytystä, ratsastus voi olla vuoroin kentällä, pellolla tai maastossa. Ratsastuksessa tavoitteena säilyttää eteenpäin pyrkimys ja jos jäädään kentän uraa liikaa kiertämään saadaan se helposti tuhottua.

Ratsastus Ratsastuksessa nuorelle pitäisi löytää tahti ja tasapaino koko ajan hyvällä eteenpäin pyrkimyksellä. Nuori pitäisi saada oppimaan ja hyväksymään tasainen kuolaintuntuma. Ravityöskentelyä tehdään keventäen ja laukka kevyessä istunnassa ja näin ne arvioidaan myös laatuarvosteluissa nelivuotiaana, keväällä. Jos nuori on villi tai sillä on lomaa alla kannattaa sen antaa ennen ratsastusta purkaa energiaansa liinan päässä. Vielä ei ole ratsastuksessa tärkeää esimerkiksi nouseeko laukka jostain tietystä pisteestä vaan laukka nostetaan siinä kohtaa kun hevonen ravissa tuntuu siltä että laukka olisi helppo nostaa. Haetaan onnistuneita suorituksia, ei liian vaikeita. Nuoren kanssa mennään myös päivän mukaan, jos nuorella huono päivä ei kannata silloin opettaa uusia asioita. Jos jotain asiaa joutuu työstämään usealla yrityksellä ennen kuin onnistuu palkitsen nuoren yleensä lopettamalla treenin siihen onnistuneeseen yritykseen.

Yömies Ykä tuli meille syksyllä (3v) ajo-opetukseen. Se oli Iitulla jo kesällä käynyt ratsukoulussa joten sillä puolella oli perusasiat jo hallussa hyvin. Ajossakin se oli keväällä ollut mutta siinä oli ollut vähän hankaluuksia niin aloittettiin sillä puolen alusta ohjasajosta alkaen. Nuorten kanssa muutenkin jos tulee jossain vaiheessa takapakkia niin sitten palataan myös koulutuksessa taaksepäin. Ajot kun alkoivat sujumaan hyvin jäi Ykä yhdistettyyn ratsu- ja ajotreeniin ja sitten tuli ajatus laatuarvosteluihin keväällä tähtäämiseen. Irtohypytyksessä Ykä oli vuodenvaihteessa oikein taitava, sitä on tarkoitus ainakin kerran ennen arvosteluja vielä muistella. Ratsain kaikki askellajit sujuvat jo hyvin, nyt lähinnä keskitytään laukan parantamiseen ja ruokinnallakin lisämassan hankkimiseen. Maneesijuttuihin pitää myös käydä tutustumassa ennen kevättä. Ajohommia jatketaan kokoajan kerran viikossa, hyvää peruskuntotreeniä ja vaihtelua.

Ratsastus, vaikea laji tosiaan

Ratsastus lajina poikkeaa monesta muuusta lajista siinä että ei riitä pelkkä kova harjoittelu vaan tarvitaan myös oivalluksia. Nuorempana kestävyysjuoksua harjoitellessa riitti että mitä enemmän juoksen sitä kovempaa pääsen kisoissa, ei tarvinnut juurikaan ajatustyötä tehdä. Ratsastaessakin määrällä saa omaa fysiikkaansa parannettua mikä on yksi avain onneen eli mitä enemmän ratsastan sitä paremmin hallitsen ja pystyn käyttämään omaa kroppaani. Mutta sitten tulee niitä muita ominaisuuksia joita pystyy myös harjoittelemaan mutta osa asioista pitää vain oivaltaa itse tai vaikka hyvän valmentajan avulla. Esimerkiksi oikeanlainen ohjastuntuma hevosen suuhun pitää itse oivaltaa, sitä ei pysty täysin kukaan kertomaan sanoin, kuvin tai millään muulla keinoin. Itselläni se on omasta mielestäni alkanut aukeamaan vasta nyt. Siitä on valmentajat vuosia yrittäneet valaista minua mutta asia avautui oikeastaan myttyyn mennneen välikoeradan videota katsellessa (tai ei se myttyyn mennyt täysin mutta uudestaan sen saan tehdä parin viikon päästä). Muita vaikeita selitettäviä on istunnan käyttö ja vaikka puolipidäte. Ja vaikka oikeanlainen istunta löytyisi voidaan se taas menettää jossain kohdassa uudestaan. Esteratsastuksessa kyseisiin asioihin lukeutuu etäisyyssilmä. Sitäkin pystyy kehittämään harjoittelemalla mutta on myös sellainen että voi olla välillä hyvin kunnossa ja jonain päivänä vähän kadoksissa. Esteharjoittelussa vaikuttaa myös ratsastajan psyykkiset asiat paljon, esim. omat mielikuvat vaikka jonkun tietyn esteen vaikeudesta. Minulla oli viime hyppelyssä ennakkoluulot kovat tehtävään jossa pystyesteen jälkeen yksi laukka-askel ja kavaletti. Olin aivan varma ettemme siihen väliin mahdu. Aloin helposti yliratsastamaan vaikka hevoselle tuo ei ollut mikään ihmetys. Kokoajan pitäisi myös kyetä lukemaan hevosta. Jos se on jonain päivänä huonompi ratsastettava voiko se olla kipeä jostain vai kenkuttaako sitä muuten vain, onko pohja huono tai jokin varuste väärin, tai ruokinnassa jotain korjattavaa.

Kirpakka keli

Hopponen lomaili muutaman viikon välikokeiden jälkeen ja on sen jälkeen ollut huomattavasti parempi. Työskentelee paljon paremmin selällään eikä juokse alta pois. Alkuvuoteen kerkesi olemaan jo taas Ypäjä-jaksokin jonne herra pääsi pariksi päivää hyppytreeneihin. Meidät oli majoitettu entisestä poiketen III-talliin joka olikin huippujuttu sillä hevosemme pääsi tarhailemaan mitä ei IV-tallissa pystytty järjestämään. Koulujakso sujui positiivisesti, eläinlääketieteen ja varustetiedon tenteistä tuli hyvät arvosanat. Koulutunnilla Potun kanssa saatiin myös positiivista palautetta, eteenpäin ollaan menty. Syytä olisikin, välikoeuusinta parin viikon päästä. Tarvii tsempata vielä pari viikkoa ja ratsastaa mahdollisimman paljon ja ilman jalustimia... Mä olen (ehkä) opppinut mitä tarkoittaa oikeanlainen tuntuma hevoseen. Sitä onkin todella vaikea opettaa, se pitää vaan löytää itse. Estetunneilla harjoiteltiin jo loppukokeen tehtäviä. Hoppunen oli superhyvä ratsastaa, ehkä parempi kuin ikinä. Eli ratsastajan piikkiin meni kaikki virheet mitä tuli. Ei kait, oli ratsastajakin ihan OK, ainakin opelta tuli ihan positiivisiakin kommentteja. Eikä mitään isompia ongelmia ollutkaan, lähinnä ratsastajalla saisi olla nopeampaa tilanneälyä välillä. Harjoiteltiin suhteutettua väliä, vinoon hyppyä, vettä, trippeliä ja mentiin ihan radantapaisiakin metrin korkeuksilla suunnilleen. Ypäjältä saatu tosi hyvää lisäoppia, innolla odottellaan miten se näkyy kisaamisessa ensi kesänä.

Rauhaisaa joulun aikaa ja ruusukerikasta ensi vuotta!

Ja hankia odotellen Tv. Hoppunen taustajoukkoineen

Luottoratsu

Estevälikoe Hopposen kanssa suoritettu hyvällä arvosanalla. Hevonen ei ollut koetta edeltävänä päivänä kenraaliharjoituksessa ollenkaan oma itsensä eikä fiilis kokeesen ollut korkealla. Siinä oli kuitenkin paljon meille vaikeita asioita kuten ravisiirtyminen kesken tehtävän sekä paljon teknisiä tehtäviä. Mutta taas nähtiin että hevoseen voi luottaa 100% tositilanteessa. Rata oli todella hyvä, jopa ratsastaja ratsasti hyvin omasta mielestään. Henkisesti aika rankkoja nuo koulun kokeet verrattuna kisoihin. Kisoja tulee aina uusia mutta näissä valtavan paljon kovempi paine onnistua. Ja kisoissa kun riittää että puomit pysyy ylhäällä niin tässä sillä ei ole niin merkitystä. Lähinnä tästä ratsastajan henkisestä paineesta johtuen olemme päättäneet siirtää kantakirjaushaaveita eteenpäin. Hoppunen saa nyt vähän lomaa ja sitten alkaakin jo valmistautuminen loppukokeisiin peruskuntokauden ohella. Tyttöjä Hoppunen varmaan saa muutaman silti keväällä.