Pari kuvaa Ypäjältä

Kuvaaja Elli Eskola

Välikuolema

Minun maanantaikuolema ei johdu viikonlopun rillutteluista vaan turvekarsinoiden patjojen tyhjennyksestä... Olen siis koko päivän talikoinut patjoja kottikärryyn ja kottikärryllisiä on tullut varmasti puolen sataa. Ja tätä hommaa riittää vielä moneksi päivää. Ja lisäksi tarhojen siivousta riittää, ne saa sentään suoraan talikoida traktorin kauhaan. Pitää vaan ajatella positiivisesti, hauis kasvaa (jos siis haluat että sinunkin hauis kasvaa niin mukaan vaan ;) ). Ja onhan nyt kiva touhuilla kun ei tarvitse enää toppahaalaria kiskoa niskaan. Ja maistuu väliaikatee pikkasen hyvältä kun huhkinut ensin itsensä ihan loppuun. Tuntien pitoon pitäisi kohta lähteä, innokkaat ponitytöt odottaa. Ponitytöillä on tänään varmasti kierrokset korkealla kun sunnuntaina avoimien ovien päivässä kisat. Ja kisoihin kun nyt pääsee ilmoittautumaan ilmoitustaulun listalle, on kovat spekulaatiot kuka menee milläkin ponilla yms :) Nämä on niin ihania! Jos itselle kisat on tärkeitä ja niitä odottaa niin se on vielä kymmenkertainen näillä pienillä. Usein kerron ensimmäisiä kisoja jännittäville tytöille tarinaa jo useamman vuoden takaa kun vieläkin oppilaanani oleva, nyt jo isompi tyttö, oli tulossa ensimmäisiin kisoihinsa. Ja tytön äiti soittaa minulle aamulla että mitäs nyt tehdään kun tyttö on teljennyt itsensä kaappiin eikä suostu tulemaan sieltä ulos! No saatiin suostuteltua tyttö ulos kaapista kisoihin ja hänhän voitti koko luokan. Minäkin odotan jo keskiviikon Salon kisoja ihan kauheesti! Sitä ennen tosin huomenna jännitettävää ravipuolella kun Hirmunen koelähdössä ja Ville startissa. Hopponen on saanut eilisen ja tämän päivän huilailla tarhassaan, piehtaroida mudassa yms. Huomenna pitää keretä selkäänkin jossain välissä.

Huomenta

Huomenta ja hauskaa sunnuntaita kaikille <3 nim. ansaitut porkkanat

Ekat kansalliset nuuhkittu

Kauhiast jännitti, heräilin jo viideltä kurkkimaaan kelloa josko jo sais lähteä kisaamaan. Mä niin rakastan kilpaurheilua, oli sitten laji kuin laji, saappaanheittokin kelpaa. Yritin tehdä hienot letit Hopposelle, etutukassa pysyikin kisan ajan mutta harjan letti levahti jo ennen verkkaa. Ajattelin että olis ollu poissa ohjista mutta kun letitettävä ei oikein malttanut olla paikoillaan... Oltiin Ypäjällä sopivaan aikaan, kerettiin katsomaan muutama ratakin. Sitten olin menossa maneesiin verkkaamaan niin verkkavalvoja ilmoitti että meidän luokkaa ennen hyppää vielä 30 nuorta hevosta. Että mee vaan kävelemään. No mähän menin sitten ulos kaikes rauhas kävelemään. Ja siellä kävellessä jonkin ajan kuluttua kuulutettiin että sitten viimeinen lähtijä jonka jälkeen Seilinpoikacupin rataantutustuminen, MITÄ HITTOA! Meikäläinen kolmas lähtijä ja tasan vasta kävellyt. Suhasin sitten nopeasti kurkkaamaan radan, kiertämiseen ei varsinaisesti ollut aikaa joka sitten kostautui radalla. Ja äkkiä hepan kyytiin ja pari hyppyä ottamaan maneesille. Aika sähellyksellä mentiin verkka ja kaikki varmuus karisi siinä vaiheessa, ärsyttävää kun oli niin hyvä fiilis ennakkoon. Itse rata alkoi hyvin, viitosena oleva sarjakin tuli ihan hyvin. Kuutoseste oli katsomon edessä oleva Kingslandokseri johon lähestyttiin huonosti ja hypättiin juuresta, sen jälkeen mulla olikin loppuradan jalkkarit tyylikkäästi kantapäissä... Tollasta sattuu harvemmin treenikengissä mutta noissa saappaissa ei jalkkarit pysy ihan niin napakasti, tarttis varmaan ratsastaa niillä enemmän. Loput kaksi rämmittiin vähän huonommalla tyylillä. Kasieste oli perusradan viimeinen ja olin varma että meillä oli tullut kaksi puomia alas, lopetin ja ratsastin ovelle ihmetellen tosin kun tuuttausta ei kuulunut. Olisko pitänyt siinä kohtaa vaikka miettiä mahtoiko ne sittenkään tulla alas ja vaikka jatkaa ratsastusta??? Hmmm. Kävin vielä tuomaritornissakin varmistamassa että ootteko ihan varmoja ettei puomeja tippunut. Eli tulos perusradalta 0 vp ja uusinta keskeytetty. Sijoitus oli ihan hyvä ekoihin kansallisiin 5. ja Seilinpoikacupia varten saatiin 12 pistettä. Tästä on taas hyvä jatkaa. Kun saisi vaan kaiken ylimääräsen sähellyksen pois niin olisi jo helpompaa. Jos ei irtoa kenkä tai suojat niin sitten pissii aikataulutukset...

Etsitään sponsoria

Joo siis ainakin kylmäyssavelle. Herralla nimittäin niin isot kintut että tuntuu uppoavan puoli ämpäriä yhdellä kerralla... Mutta kunnon estetreenin jälkeen en haluakaan siinä säästellä, etujaloista savea polvista alaspäin ja takajaloista kintereestä alaspäin sekä takapolvet erikseen. Tarvittaisiin myös uudet hyppysuojat, nykyisistä ei tarrat pidä enää yhtään kastuessaan. Osaisiko joku suositella suojia, mielellään sellaisia joissa joku solkisysteemi ja pitää löytyä x-fullina. Ja minä tarvitsisin uudet kisahousut, vanhat ei pysy jalassa. Todella inhaa ratsastaa liian löysillä housuilla, tuntuu ettei takamus pysy ollenkaan satulassa. Tällä viikolla treenattu kovin. Satu meni silloin tiistaina ja eilen menin itse koulua. Hevonen oli aivan mahtava Satun jäljiltä, lähetin Satulle vielä erikseen kiitosviestin :). Hevonen tuntui oikein esittelevän minulle mitä hän oli edellisenä päivänä oppinut, mennä liihoteltiin harjoitusravia ihan kunnon askelmitalla tikityksen sijaan. Fiilisteltiin vain perusravijuttuja ja tehtiin vähän vastalaukkaharjoituksia. Illalla Matti kengitti Herran etupäätä kotona kun tulin fillarilla iltatallista ja tämä tervehti mua oikeen hirnumalla kun tulin pihaan, ihanuus <3 Tänään ajattelin palkita hevosta koulupiiperryksistä vähän isommilla esteillä. Harvemmin treenailen isoja esteitä vaan ennemmin työskennellään kavaleteilla ja pienemmillä esteillä mutta hevonen ei viimeksi treenissä kuunnellut helpoilla esteillä yhtään vaan hyppeli mistä sattui. Ja sama jatkui silloin seuraavan päivän kisoissa. Nyt kokeillaan sitten vähän erilailla. Kasasin vain kaksi estettä, pystyn lävistäjälle ja okserin pitkälle sivulle. Alkuverryttelyssä annoin hevosen avata paikkojaan pitkillä sivuilla kunnon laukassa kevyessä istunnassa, ei tarvinnut paljon pyydellä. Verkkaamisen jälkeen ei tällä kertaa hypätty ollenkaan pienempiä vaan aloitettiin heti metrin pystyltä. Tulin sitä vain oikeassa kierroksessa molemmista suunnista jotta saatiin paljon tämän hankalamman suunnan nostoja. Muutamien hyppyjen molemmista suunnista jälkeen Niina korotti pystyn 110cm korkeuteen ja hevonen hyppäsi koko ajan paremmin. Mitä korkeammaksi esteet tulee sen parempiin paikkoihin saan hevosen ja se hyppää koko selällään. Vielä 90- korkeuksissa laukkaa miten sattuu, hyppää mistä sattuu ja usein vetää vielä pään ylös ja selän alas. Ja minä killun miten sattuu... Sitten siirryttiin okserille joka aloitettiin heti 110:stä. Ja juu, nämä korkeudet ei tosiaankaan ole minulle mitään peruskamaa vaan kutitteli ihan mukavasti vatsan pohjasta. Korotettiin pari kertaa ja 130cm:n jälkeen minulta loppui pää kesken. Ihan uskomaton suokki <3 Korkeammille esteille tuli joka kerta hyvään paikkaan, hyvässä laukassa ja hyppäsi pyöreästi. Pitää muuten muistaa lisätä reikiä jalustinhihnoihin ennen lauantaita. Vitsit mitkä tappijalat mulla on, tänään oli jalustinhihna kierretynä :D Satu huomasi että minulla oli koulusatulassa toinen hihna ainakin 5cm pidempi kuin toinen. Eiliselle korjasin ne ja tuntui että nillä saman mittaisilla jalustimilla olin koko ajan vinossa ja oikea lonkka oli tosi kipee ratsastuksen jälkeen. Ja nyt kun ennen ratsastusta katsoin jalustimet estesatulasta oli niissäkin iso ero. Saattanut laukannostoissa olevat ongelmat oikeaan johtua ihan näin perusjutusta, Hoppunen kun on niin herkkä painoavuille muutenkin. Huomenna maastolenkille ja sitten aletaan jännäämään lauantain kisoja :)

Kuvia vielä eiliseltä

Ja huomaatte varmaan että ihan itse otin ;-P

Hoppunen sai kunnon ratsastajan selkään

Eli kouluvalmentajamme Satu Saarikumpu kiipesi itse herra Hopposen selkään eilen sen sijaan että minä olisin koittanut koulua räpeltää. Tästä saisi taas helposti kunnon Hoppus-hehkutus-päivityksen muttei niitä jaksa kukaan lukea eli koitan pysyä asialinjalla ;) Satun tavoitteena oli saada hevonen hyväksymään kaksi ohjaa ja tuntuma sekä kääntäminen, ilman steppausta. Käynnissähän tuo helposti rikkoo steppaukseksi ja ravissa tikittää. Etenkin isolla hevosella korostuu ravissa tikittäminen kun ei malta. Loppua kohden parani koko ajan ja lopussa tuli pätkiä jo ihan hienoa raviakin! Hevonen kiukutteli välillä kun joutui olemaan niiiiin kärsivällinen mutta kokoajan toki herrasmies. Sai paljon kehuja herkkyydestään, noin herkkää suomenhevosta painoavuille ei montaa ole. Sehän tästä vaikeaa tekeekin, minulla on Satun sanoin vuosikausien projekti opetella olemaan hiljaa sen selässä (siis paikallaan)... Tiivistettynä, upea hevonen joka osaa kaiken kun vaan malttaa. Tänään on pakko keretä itse ratsastamaan, hevonen on varmasti supermiellyttävä ratsastaa Satun jäljiltä.