Kommelluspäivä ja eka metri

Tää päivä oli taas niitä että yhtä vastoinkäymistä seuras toinen... ja kolmas.... Aamusta piti ajoissa rientää aamutalliin jotta saataisiin kisoihin pakattua klo 9. Matti lähti traktorilla hakemaan pikkupaaleja ladolta ja soittaa kohta että nafta loppui juuri sinne ladon päähän noin kilsan päähän. Siinä sitten edestakas ajeltiin kanisterin ja isännän kera. Matkaan päästiin kuitenkin melkein aikataulussa. Perillä Prinsessa otettiin ensin pois autosta kun sen hommat 70 ja 80 luokat Ellin kanssa (lisää Ellin suorituksista http://hulluutouhuu.blogspot.fi). Ei mittään probleemaa. Mutta kun Prinsessan suoritusten jälkeen lähti autosta toinenkin tammoista ulos meni Hopposella herne nenään, ei Salama-ruuna enää riittänyt autokaveriksi. Hän loikkas notkeana poikana puomille. Sen verran iso poika on että puomi oli ihan mahan alla ja sekä etuset että takaset maassa, pienemmillä hevosilla yleensä jää puomi etukainaloihin. Oli aika painiminen että saatiin pois... Hevosella ei haavereita ja Matti sai talutella kun mä juoksin auttamaan Elliä Saran verkassa. Ja tutustumaan omaan ekan luokan rataan 90cm. Fiilis oli aika huono, jalat vaan tärisi puomipainimisen jäljiltä. Ja verkassa hevonen oli kuin kuuma peruna, vaahtos vaan ja viskoi päätään. Taitaa olla Hopposella kevättä rinnassa, harmitti kun viime treenissä oli aivan eri hevonen. Itse 90cm rata oli aivan kauhea, hevosta ei pystynyt ratsastamaan ollenkaan, kunhan kääntelin ja yritin hillitä. Hypyt lähti mistä sattui mutta en pystynyt yhtään vaikuttamaan ja Hopposen mielestä esteet oli sen verran pieniä ettei sen niin väliä mistä ne loikkaa... Puhdas rata myös uusinnasta mutta tahdista ja rytmistä ei tietoakaan. Olin jo 90 verkassa melko varma että jätän metrin tällä kertaa vielä menemättä mutta radan jälkeen tuli joku ihme sisu kohtaus että nyt se perskeles mennään vaikka väkisin kun täällä ollaan ja saan ainakin hevosta väsytettyä, treenin kannalta rata ilman tulostavoitteita (menestystavoitteita meillä ei vielä ole ollenkaan, tarkotan lähinnä että sellainen fiilis että mulle oli aivan sama vaikka kaikki esteet putoais...). Metrin rata menikin sitten paremmin ainakin omasta mielestäni, hevonen oli paikoin jopa ihan ratsastettavissa ja saatiin ainakin osa ihan hyviä hyppyjäkin. Vaikka rata oli eri kuin edellisellä radalla oli siinä muutamia samoja linjoja (mm. sarjalta lävistäjälle) joiden sujuvuutta oli hyvä verrata. Tultiin muutamille esteille ihan pokkana väärässä laukassa, hevonen ei ollut niin kuulolla että olisin edes yrittänyt vaihtaa, olis kuumennut siitä vaan enemmän. Niitä pitää nyt ruveta treenaamaan ihan todella kun kenttä sulaa. Syksyllä vaihtui ihan hyvin mutta talven aikana vaihdot ruostuneet, eipä niitä olla juuri päästy tekemäänkään. Yksi tyhmä puomi tuli metrin uusinnassa alas, sarjan viimeinen pysty johon tultiin vielä sillä kerralla ihan hyvin mutta oli vissiin ratsastajan ja hevosen mielestä niin pieni että molemmat aliarvioitiin. Ja alettiin olemaan aika väsyneitä, radan toiseksi viimeinen este. Sijoitus kolmas viidestä. Tästä on hyvä jatkaa, ei tuo metri korkeutena tuntunut muuta kuin paremmalta 90cm:iin verrattuna, melkein sellainen olo että 110 sujuisi paremmin kuin 90, hevonen toimii isommilla niin paljon paremmin. Ja isompia ulkokenttiä odotellessa, saa mennä isommassa pyörivässä laukassa! Ja kommelluksethan ei loppuneet tähän :) Kotona vietiin Hopponen suoraan kotipihaan ensin ja Matti peruutti kuokin vähän liian lähelle reunaa ja siihenhän se jäi, puoliksi tielle. Ei kun koko lasti ulos autosta ja taluttaen loput kotiin. Eihän se ole kuin muutama sata metriä mutta kyllä vähän hymyilytti. Ja poijjaat traktorin kanssa saivat tovin irrotella autoa.

Kuvat Niko Hyvönen