lauantai 18. tammikuuta 2014

Ratsastus, vaikea laji tosiaan

Ratsastus lajina poikkeaa monesta muuusta lajista siinä että ei riitä pelkkä kova harjoittelu vaan tarvitaan myös oivalluksia. Nuorempana kestävyysjuoksua harjoitellessa riitti että mitä enemmän juoksen sitä kovempaa pääsen kisoissa, ei tarvinnut juurikaan ajatustyötä tehdä. Ratsastaessakin määrällä saa omaa fysiikkaansa parannettua mikä on yksi avain onneen eli mitä enemmän ratsastan sitä paremmin hallitsen ja pystyn käyttämään omaa kroppaani. Mutta sitten tulee niitä muita ominaisuuksia joita pystyy myös harjoittelemaan mutta osa asioista pitää vain oivaltaa itse tai vaikka hyvän valmentajan avulla. Esimerkiksi oikeanlainen ohjastuntuma hevosen suuhun pitää itse oivaltaa, sitä ei pysty täysin kukaan kertomaan sanoin, kuvin tai millään muulla keinoin. Itselläni se on omasta mielestäni alkanut aukeamaan vasta nyt. Siitä on valmentajat vuosia yrittäneet valaista minua mutta asia avautui oikeastaan myttyyn mennneen välikoeradan videota katsellessa (tai ei se myttyyn mennyt täysin mutta uudestaan sen saan tehdä parin viikon päästä). Muita vaikeita selitettäviä on istunnan käyttö ja vaikka puolipidäte. Ja vaikka oikeanlainen istunta löytyisi voidaan se taas menettää jossain kohdassa uudestaan. Esteratsastuksessa kyseisiin asioihin lukeutuu etäisyyssilmä. Sitäkin pystyy kehittämään harjoittelemalla mutta on myös sellainen että voi olla välillä hyvin kunnossa ja jonain päivänä vähän kadoksissa. Esteharjoittelussa vaikuttaa myös ratsastajan psyykkiset asiat paljon, esim. omat mielikuvat vaikka jonkun tietyn esteen vaikeudesta. Minulla oli viime hyppelyssä ennakkoluulot kovat tehtävään jossa pystyesteen jälkeen yksi laukka-askel ja kavaletti. Olin aivan varma ettemme siihen väliin mahdu. Aloin helposti yliratsastamaan vaikka hevoselle tuo ei ollut mikään ihmetys. Kokoajan pitäisi myös kyetä lukemaan hevosta. Jos se on jonain päivänä huonompi ratsastettava voiko se olla kipeä jostain vai kenkuttaako sitä muuten vain, onko pohja huono tai jokin varuste väärin, tai ruokinnassa jotain korjattavaa.

1 kommentti:

  1. Ja tähän vielä lisäys.Kun nämä perusjutut saisi hallintaan niin sitten niitä pitäisi opetella muokkaamaan hevoskohtaisesti. Eli opetella muuttamaan omaa ratsastusta hevoskohtaisesti. Esimerkkihän taas pitää olla eli minä sain Terhiltä hirmuisesti apua hitaasti syttyvän vanhemman hevosen, Potun ratsastukseen. Sen kanssa paljon nopeita tempon vaihdoksia jotka eivät välttämättä sovellu niinkään hyvin vaikka Hoppuselle. Parhaimmillaan Pottu on sellaisessa harjoituksessa kuin eilen vaikka lyhyelle sivulle kootummassa laukassa voltti jonka jälkeen siirtyminen harjoitusraviin, kulman jälkeen puolirataleikkaa keskiravia ja ennen kulmaa voltti ravissa sekä pysähdys, raviin ja taas laukannosto ja voltti laukassa. Välillä vaihtelin että teinkin puolikkaan lävistäjän keskilaukkaa ja välillä tulikin laukkavoltin jälkeen laukasta pysähdys ja suoraan pysähdyksestä uusi laukannosto. Ja hiki virtasi myös ratsastajalla (ilman jalustimia omaa istuntaa treenataksemme...) vaikka pakkasta -15 :)

    VastaaPoista