Surua

Tiistaina tuli suru-uutinen lähitallilla tapahtuneesta järkyttävästä onnettomuudesta jossa menehtyi nuori, taitava ja iloinen tyttö Eve. Tätä ei pysty ymmärtämään ja tätä on vaikea käsitellä, pystyy liian hyvin asettumaan perheen, paikalla olleiden ja tallinpitäjien asemaan. Silmiin tulee väkisin kuva iloisesta äidistä ja tytöstä muutama aika sitten samaisen tallin kisoista jossa viimeksi nähtiin. Puhuttiin äidin kanssa silloin kuinka paljon meitä jännitti, häntä omien tyttöjensä suoritukset ja minua "minun tyttöjen", kuinka se jännittää aina paljon enemmän kentän laidalla kuin jos itse on jotain suorittamassa. Tällaista ei olisi kukaan voinut odottaa, mitään tällaista ei ole minullakaan käynyt edes mielessä vaikka lapsosista suurta vastuuta kannan ja murehdin. Mitään ei olisi varmasti voinut tehdä eri tavalla jotta tapahtuma olisi voitu estää. Voimia toivon kovasti Even läheisille ja muille asiaa koskettaneille <3

Uskomatonta, Hoppunen Estemestari 2013!

Maanantaiaamu alkaa samalla lailla kuin ennenkin, aamuteetä hörppiessä ja sähköposteja läpi käydessä. Mutta jotain on muuttunut, meillä on tallissa suomen paras, estemestari 2013. Tuntuu vieläkin epätodelliselta, sanoja ei löydy ja koko viikonloppu on sellaisessa usvassa hajanaisissa muistikuvissa.

Jo lauantain menestys tuntui siltä että kaikki toiveet on täytetty kun Hoppunen ja Iitu voittivat mestaruuden 1.osakilpailun. En edes uskaltanut toivoa mitalia, saatika kultaa. Lähinnä mielessä oli ajatus että toivottavasti päästäisiin kisa läpi asti.

Eikä meinattu sunnuntaina päästäkään kisaan, Hoppusen kanssa on välillä vähän lastausongelmia. Näin Vikke-poni pääsi myös päiväksi Ypäjälle, kaverin perässä Hopponenkin autoon kiipes. Hevonen oli hieno kisapaikalla koko viikonlopun, käyttäytyi hyvin ja oli rauhallinen. Ja ennen kaikkea keskittyi hyppäämiseen 110% ja hyppäsi sellaisella tyylillä mikä löytyy vain siltä. Mielettömästi oli Hopposen faneja katsomossa, aivan mahtava fiilis oli voittaa yhdessä kaikkien teidän kanssa.

On jo monta kertaaa kysytty mikä ratkaisi voiton. No ennenkaikkea superhyvä hevonen ja superhyvä ratsastaja. Eli Iitulle vielä tässäkin suurensuuret kiitokset. Radat oli vaativat, itse en olis varmasti hengissä maaliin päässyt.

Etenkin viimeisillä kierroksilla ratsastajan pitää skarpata loppuun asti, jokaisella puomilla on merkitystä. Kisa on rankka, Hoppusella tuli jo lauantainakin 120-rata kun pääsi uusintaan, joten hevonen pitää saada palautumaan hyvin. Palautumisessa tarvitaan lepoa ja nestettä. Meillä käytännössä hevonen pestiin lauantaina kun päästiin kotiin, loimitettiin hyvin ja laitettiin yöksi ulos mihin on tottunut. Ja juotettiin saaveittain melassivettä sekä annettiin tuubillinen elektrolyyttejä. Hevosen kunto pitää rakentaa jo talvella, nyt jaksaa taas ihan eri tavalla ensi talvena laukkailla hangilla. Ihan kuin se olis ollut tämän kanssa joskus jotenkin tylsää ;)

kuvat Niina Suomela