Juu, siis vähän ahdistaa aina nämä kouluratsastusharjoitukset. Ei meinaa kärsivällisyys riittää. Opettaessa ei sellaista ongelmaa ole, ihan hyvällä mielellä ja kärsivällisyydellä kouluhommia opetan. Mutta Satu on aivan huippu valmentaja! Oikeasti uskomaton, en olis ikipäivänä uskonut että pystymme Hoppusen kanssa liikkumaan harjoitusravissa monta monta kierrosta putkeen. No aikamoista mummoravia mutta kuitenkin :). Satun sanoin, tuon hevosen kun vaan saa pysymään rauhallisena voi sillä tehdä mitä vain eli ennemmin tässä vaiheessa mummoravia kuin ottaa riskejä että hevonen katoaa alta. Mentiin ensin pitkään käyntityöskentelyä, ympyrällä, täyskaartoja ja pysähdyksiä, pari peruutustakin. Hoppunen ei stepannut juuri kertaakaan, ihanaa että ollaan päästy siitä eteenpäin. Sitten siinä harjoitusravissa samoja juttuja. Niina oli kuvaamassa ja kuvista näin helposti itse ne virheet mitä Satu toisteli, istun ihan venkurassa... Vasen käsi on miltei koko ajan alempana kuin oikea, ihan hartiasta asti. Ja vasen jalka ylempänä jolloin paino valahtaa oikealle, takaapäin katsottunakin ihan mutkalla, aaarg... Eilen oli se Terhin pitämä kenttäratsastusluento. Kauhia into tuli siitä päästä kenttäkisoihin, kuulostaa niin huisin erilaiselta ja Terhin sanoin, adrenaliinit virtaa siinä lajissa varmasti. Eli nyt motivoi treenaamaan koulua kun haluan siellä kenttäkisoissa tulosta :)
hyvä H & H! vielä on hyvin treeniaikaa kenttäkisoihin ;)
VastaaPoista