Hyvän mielen hevonen

On se kumma miten yksi hevonen voi saada aina hyvälle tuulelle. En muista edes että koskaan olis satanut vettä sillon kun ollaan Hopposen kanssa liikkeellä vaikka varmasti sateellakin ollaan ratsastettu. Tollaset pikkujutut vaan jää huomiotta kun ratsastus tuon kanssa aina kivaa. Hevonen vaan on minulle jotain ihan ihmeellistä, suuri rakkaus ja kunnioitus. Tänäänkin olin illalla aika uupunut leirin jäljiltä kun hevosen selkään kiipesin. Tuntui kuin hevonen olisi oikein yrittänyt saada mua nauramaan ja onnistuikin siinä, sillä on semmosia omia pikku juttuja. Oli ihanaa ratsastaa uudella kentän pohjalla vaikka pari hiekkakasaa oli vielä edessä.
Sunnuntaina olis Seilinpoikacupia ja sitten pitäs miettiä mihin metsästämään sitä SM-kvaalia. Ei sitä väkisin metsästetä , keretään me ensi vuonnakin. Ja kohta Hopponen pääsee laitumelle parin tyttösen kera <3 Toinen morsian on meidän oma Viren Prinsessa (isä ja emä molemmat estemestareita, pysyyköhän tuleva vauva missään aidoissa) ja toinen tutun Joihurilainen liinaharja. Tänä vuonna nämä kokeillaan ja ensi kesänä otetaan lisää morsiamia jos kaikki menee hyvin. Ihmeen paljon kyselyitä tulee kantakirjaamattomanakin, näköjään muutkin hänen persoonaansa ihastuvat.